Sydänmaa -
syrjäinen metsäseutu, takamaa, erämaa, korpi, salo (Kielitoimiston sanakirja)
“mehtä”, “syvänmaa”, sisäinen maisema ja sukupolvien kohtaamispiste (Pauliina)
Saarijärven kanteleesta on vuosikymmenien saatossa tullut sydämeni soitin. Se on kulkenut kanssani läpi erilaisten vaiheiden ja lunastanut paikkansa myös olennaisena välineenä tutkimuksen tekemisessä: olen tarkastellut kanteleeni avulla kansanmuusikon taiteellista praktiikkaa ja improvisaatioon pohjautuvaa säveltämisen tapaa. Improvisaatio on työskentelyni ydin ja musiikki elää tunnetilojeni mukaan.
Sydänmaat-levyn musiikkia luodessani olen laajentanut Saarijärven kanteleen sointivärien palettiani entisestään. Soitan paljon näppäilemällä, mutta hyödynnän myös erilaisia soittovälineitä sekä kielten preparointia. Koen kanteleeni ehtymättömänä lähteenä uusille innostaville soinneille ja musiikillisille löydöille.
Sävellyksiini vaikuttavat vahvasti luontokokemukset, erityisesti metsät, jotka merkitsevät minulle suojaa ja rauhaa. Läsnä on myös surua: voivatko tulevat sukupolvet kokea koskemattoman luonnon ja muodostaa siihen sellaisen yhteyden, johon sain itse kasvaa? Käsittelen tätä huolta sekä elämän muita myllerryksiä laskeutumalla kanteleen kanssa omaan tilaani. Metsä soi levyllä myös konkreettisesti: kanteleet ja käyttämäni soittotikut on tehty puusta. ”Sydänmaat” viittaa metsän ohella juuriin ja läheisiin ihmisiin. Musiikkiini ovat vaikuttaneet sekä monet menneiden sukupolvien soittajat että nykyiset ja edesmenneet muusikkoystävät.
1. Pyörteissä säv. Pauliina
Säveltäessäni tätä teosta soiton sekaan soljuivat elämän moninaiset värit ja kerrokset – pyörteet ja syklit, joissa elämä kulkee eteenpäin eri tasoilla. Soittaessani voin käsitellä myös sellaisia tunteita, joita tietoinen mieli ei aina edes tavoita.
2. Ikimetsä säv. Pauliina
Metsät ovat olleet minulle hyvin tärkeitä paikkoja lapsesta saakka ja vasta aikuisena olen kunnolla ymmärtänyt, miten vahvaan luontoyhteyteen sain kasvaa. Minulla on tarve päästä metsään usein, ja voin käydä siellä myös mielikuvissani. Tämän sävellyksen mielenmaisema sijoittuu ikimetsään, vaikka teos on ylistyslaulu kaikenlaisille metsille ja niiden asukeille.
3. Pilvilampaan uniravia säv. trad/Pauliina
Haapavetinen Antti Rantonen (1877–1961) soitti sävelmän ”Lampaan ravia” arkistonauhalle viisikielisellä kanteleella vuonna 1936. Omassa versiossani pilvilampaat seikkailevat unimaailmassa. Tärkeäksi elementiksi tähän teokseen tuli kahden erilaisen viisikielisen kanteleen yhdessä luoma sointimaailma, jossa toisiaan täydentävät teräskielisen soittimen heleys ja vaskikielten tuoma pehmeys.
4. Kanteleen synty säv. Pauliina/trad.
Tämän sävellyksen innoittajana on ollut isäni kotipitäjän Salmin naapurista Suistamolta vuonna 1906 tallennettu karjalankielinen kanteleen syntyruno, jonka laulajasta ei ole tietoa. Laulussa kerrotaan kanteleen syntyvän poropeuran polviluista, sinisen hirven lavoista, lohen ruskian selästä ja hauen leukaluista. Kielet valmistetaan hiien ämmän hivuksista. Teoksen läpi kulkeva bassokielillä soittamani melodia on sukua runosävelmälle, jonka suistamolainen Iivana Mišukka soitti kanteleella vuonna 1916.
5. Kesäsade säv. Pauliina
Kesäisen sadepäivän pysähtynyt tunnelma. Pisarat putoilevat erilaisille pinnoille: puun lehdille, ruohikkoon, kivelle ja veden pintaan. Sateen intensiteetti muuttuu tihkusta kunnon kuuroksi ennen kuin se hiipuu hiljalleen. Ilmassa tuntuu kosteus ja sateen jälkeinen tuoksu.
6. Vihreän kuun ripatska säv. trad/Pauliina
Eräänä tammikuisena pakkasiltana huomasin itäisellä taivaalla puiden yllä valtavan vihertävän täysikuun. Samalla hetkellä päässäni alkoivat soimaan Peša Patrosen Korpiselällä vuonna 1916 soittaman ripatskan ensimmäiset tahdit. Vihreän kuun katsominen houkutteli minut palauttamaan sormiini nämä jo teinivuosilta asti tutut ripatskan teemat, ja teos sai hiljalleen lisää sävyjä ympärilleen.
7. Havina säv. Pauliina
Suuren puun lehvästön alla, havinassa, on turvapaikka ja rauha.